Mulla on ollut tänään maha todella kipeä ja huono olo. Lähdin töistä aikaisemmin ja otin huomisenkin sairaslomaa. Vilkas mielikuvitukseni alkoi heti tietysti toimimaan ja kehittelin kotona itselleni kaikenlaisia diagnooseja. Appendisiittia epäilin pisimpään, mutta eivät ole kivut kyllä voimistuneet. Lähinnä etova olo ja maha keskeltä kipeä. Lääkärit ovat sellasia, että jos ei ole kaikkia duodecimin mainitsemia oireita, ne sanovat, että olet terve. IHMISETHÄN EIVÄT OLE YKSILÖITÄ, vaan sairaudet ilmenevät kaikissa samoilla tavoin! Kerrassaan ärsyttävää...entäs jos nämä ovatkin tulehtuneen umpilisäkkeen ennakko-oireita? Mahakin on turvonnut kuin rantapallo. Jospa sitä sitten kuitenkin kävisi huomenna varmuuden vuoksi lääkärissä...

Huomenna pitäisi aloittaa Primolut. En jaksa ymmärtää, mitä järkeä on siirtää menkkoja viikolla, koska ne alkavat kuitenkin maanantaina. Tällä aikaansaadaan se, että hoidot siirtyvät taas viikon :( Gynekologi selitti, että heidän täytyy tietää tarkka kuukautisten alkamispäivä jotta hoitoa voidaan suunnitella. Kiertoni heittelehtii niin paljon, ettei ole laisinkaan varmaa, koska kuukautiset alkavat ja ne voivat jännityksenkin takia viivästyä. Tosin tunsin ovulaation 7.9. tiistaina, joten laskujeni mukaan menkat alkavat ensi maanantaina. Mutta niitä siis siirretään viikko eteenpäin.

Aika kuluu niin hitaasti...tai siltä se tuntuu. Viikko näyttää menneen nopeasti, mutta pistosten alkuun tuntuu olevan iäisyys. Asuntotarjouksemmekin hylättiin ja nyt sitten mietitään, maksetaanko myyjien pyytämä hinta. Nyt olen alkanut himoita sitä asuntoa enemmän ja huomaamattani ajattelen meidän asuvan siellä. Olen miettinyt joulut ja kaikki jo valmiiksi. Se olisi meille ihana asunto, ja juuri sen hintainen, ettei meidän tarvitse asuntolainaa lyhetäessämme laskeskella senttejä. 

Olemme laskeneet, ettei meillä olisi varaa lyhentää yhtään isompaa lainaa näillä tuloilla. Haluan kuitenkin olla vauvan (jos sellaisen saamme) kanssa kotona vähintään kaksi vuotta. Esikoinen meni hoitoon 2,5 vuotiaana ja jälkikäteen ajateltuna se oli juuri sopiva ikä. Olen alkanut säästämään sekä olemme miettineet miten rahat laitetaan tileille, jotta minulla olisi mahdollisuus olla kotona. Onneksi minun isovanhempani pystyvät tarvittaessa taloudellisesti auttamaan, mutta sitä en heiltä pyydä ellei ole pakko. 

Nytkin on hirvittävän etova olo. Saas nähdä mitä nukkumisesta tulee..toivottavasti ei tarvitse päivystykseen lähteä. En tuosta kaupunkimme kirurgian osastosta oikein välittäisi. Ja toisaalta, akuutissa vatsassa aikaa tuhlataan aina ensi gynekologisten syiden selvittelyyn. Tunnen itseni ja kiertoni jo niin hyvin, että erotan kyllä ovulaatio- ja kuukautiskivut vatsakivuista. Jos hoitoa haluaa, pitää aina liioitella ja painostaa lääkäreitä, mutta se on tämän ylikuormitetun julkisen terveydenhuollon kirous. Jos juoppoja ei hyysättäisi ja hoidettaisi niin paljon, ehkäpä lääkäreillä olisi enemmän aikaa perehtyä kunnon ihmisten oikeisiin ongelmiin :(