Noniin, vihdoin ja viimein ne kuukautiset sitten alkoivat. Söin Primolutia ja viimeisen tabletin otin viime perjantaina. Eilen sitten alkoivat menkat. Soitin tuonne lapsettomuus-klinikalle ja huomenna saan aloittaa pistokset! Mies on vähän hermona, mutta odottaa kuitenkin innoissaan hoitoja. Tai itse asiassa hoidon loppu-tulosta 

En usko, että kukaan joka haluaa lasta, voi ikinä olla 100 % varma. Ne jotka pystyvät saamaan lapsen luonnollisesti, monesti jättävät ehkäisyn ajatuksella "saa tulla jos on tullakseen". Sitten nainen tulee raskaaksi ja tilanteeseen sopeudutaan. Lapsettomuushoitoihin menevät joutuvat enemmän laskelmoimaan ja miettimään, koska olisi "OIKEA" hetki ja ollaanko tarpeeksi varmoja. Meidänkin hoitomme maksaa 2500 euroa, joten kyllä siinä aika varma täytyy olla, että haluaa lapsen.

100% varmoja emme ole, emmekä tule ikinä olemaankaan, täytyy vain uskaltaa. Jos nyt jättäisimme hoidot kesken, miettisin lopun elämääni millaista olisikaan ollut kahden lapsen kanssa. Mietin jo nyt erilaisia nimiä tytölle ja pojalle, katselen äitiysvaatteita, ruokavalioita, tarvikkeita jne. 2500 euroa on pieni hinta siitä, ettei tarvitse enää myöhemmin jahkailla. Yritetty ainakin on.

Odotan kyllä aikamoisella kauhulla sitä pahoinvointia. Sen kyllä kestää paremmin kuin jostakin muusta syystä johtuvan pahoinvoinnin, mutta ei se silti helppoa ole. Esikoisen kohdalla se alkoi viikolla 7 ja loppui viikolla 14. Se alkoi aamulla, helpotti päivällä ja jatkui taas alkuillasta. Minua etoi kaikki; hajut, äänet, kuviot, tv-ohjelmat, kaupassa käynti jne. Onneksi en ollut töissä, sillä töiden tekeminen olisi ollut ylivoimaista. Jaksoin vain maata sängyssä ja odottaa, että olo menee ohi. 

Missään vaiheessa en oksentanut, mutta se olotila vei silti tarpeeksi energiaa. Päällimmäinen pelko oli, että entäs jos pahoivointi ei lopukaan koko raskausaikana? Sitten kun se loppui, olin suunnattoman helpottunut. Jos pahoinvointi tulevassa raskaudessa on samanlaista tai pahempaa kuin ensimmäisessä, otan sairaslomaa pahimmille päiville. En jaksa potilaiden eritteitä, valituksia, hajuja, fyysistä työtä silloin kun yritän keskittyä siihen, etten oksentaisi.

Toivotaan parasta, vaikka tiedän valmiiksi jo, että tulen voimaan pahoin. Olen aina ollut herkkä pahoinvoinnille. Se on naisille ominaista, sillä myös leikkauksen jälkeen pahoinvoivista potilaista 90 % on naisia. Hormonaalinen juttu siis. Mutta innolla odotan sitä, että tulisin raskaaksi ja onnistumme saamaan alulle oman vauvan